There is romance waiting for you

Noin vuosi sitten näin unta, että DTS:n (opetuslapseuskoulun jälkeen) aloin seurustelemaan pojan kanssa joka oli suomalainen, mutta oli asunut koko ikänsä Amerikassa. Mä muistan edelleenkin ton unen niin selkeästi. Kerroin sen unen heti aamulla mun mummille ja hänkin muistaa edelleen, että kerroin hänelle unesta. Tuolloin mulla ei ollut mitään aavistusta, että uni todellakin tulisi käymään toteen!

Oon rukoillut, että Jumala johdattaisi mun elämääni miehen, jonka Hän tietää olevan paras mies mulle. Mä todellakin oon uskonut siihen, että Jumala, joka on Kaikkivaltias, haluaa johdattaa seurusteluasioissa niinkuin kaikissa muissakin asioissa.

Vajaa vuosi sitten lähdin Havaijille suorittamaan opetuslapseuskoulua. Lähdin kyseiselle matkalle täysin tietämättömäni siitä, kuinka Jumala tulee muuttamaan mun elämäni totaalisesti!
Tokana ilta meillä oli tutustumis-partyt ja hengailin tuona iltana paljon ystäväni Hannan kanssa. Tuona iltana tapasin ensimmäistä kertaa nykyisen poikaystäväni; Corbin Ahon. Corbin on 100 % suomalainen, mutta hän on asunut koko ikänsä Jenkeissä. Hän ei siis puhu Suomea eikä ollut koskaan käynyt Suomessa. Hänen isoisovanhempansa ovat aikanaan muuttaneet Suomesta Amerikkaan. Corbin esitteli itsensä mulle ja Hannalle, kertoen, että hän on suomalainen, mutta asuu Amerikassa. Samantien tuon sanottuaan, uni, jonka olin nähnyt n. 3 kk:ta tuota ennen, tuli mieleeni! Olin ihan sekasin! Mitä vitsii! Mikä se mun uni oli? Kuka tää tyyppi oikein on? Jumala, mitä ihmettä täällä tapahtuu!? Noi oli mun ensireaktiot.

Tuon unen ansiosta, mä aloin kiinnittämään paljon huomiota Corbiniin. Me hengailtiin paljon samassa porukassa ja tutustuttiin toisiimme ystävinä. Vähitellen tutustuttani Corbiniin paremmin, huomasin kuinka mahtava tyyppi se on! Corbinin sydän on täynnä rakkautta ja välittämistä muita ihmisiä kohtaan, mutta ennen kaikkea Jeesusta kohtaan. Hän todellakin rakastaa Jeesusta koko sydämestään ja on uhrannut koko elämänsä Hänelle. Vähitellen huomasin, että olin tosi tosi ihastunut häneen.

Opetuslapseuskoulun sääntöihin kuuluu, että seurustelu tai siitä edes puhuminen oli kielletty koulun aikana. Ainoastaan ihan viimeisellä viikolla oli mahdollisuus kertoo tunteistaan. Luovutin mun tunteet ja kaikki Jumalalle, ja rukoilin, että jos olisi Jumalan tahto, että me aletaan jossain vaiheessa seurustelemaan, niin Corbin tekee aloitteen. Mulle on aina ollut tosi tärkeetä, että mies on suhteessa se, joka tekee aloitteet.

Niinpä jätin asian Jumalalle. Kolmen kuukauden outreachin jälkeen, tulimme takaisin Havaijille. Corbin oli ollut Etelä-Afrikassa ja mä taas Filippiineillä. Mun tunteet oli kuitenkin pysyneet ennallaan ja olin tosi tosi innoissani, että näkisin Corbinin uudestaan. Kolmantena päivänä Havaijilla Corbin tuli pyytämään mua kävelylle. Tuon kävelyn aikana hän pyysi mua treffeille ja kertoi tunteistaan mua kohtaan. Olin niiiin innoissani! Aivan taivaissa ja niin rakastunut häneen. Kävimme yksillä treffeillä, jotka oli parhaat treffit ikinä! Tuona samana iltana lensin takaisin Suomeen.

Jatkoimme rukoilua ja yhteydenpitoa reilun kolmen kuukauden ajan. Tuona aikana sain paketteja ja kukkalähetyksiä Jenkeistä. Koin olevani kuin prinsessa! Reilu kolmen kuukauden jälkeen prinssini lensi Suomeen pyytämään isältäni suostumusta alkaa seurustelemaan kanssani. Isäni vastasi myöntävästi ja niinpä vihdoin aloimme seurustelemaan virallisesti ;) Suomesta lensimme yhdessä New Hapshireen tapaamaan Corbinin perhettä. Tuo aika siellä oli aivan mahtavaa! Corbinilla on nii ihana perhe! Oon tosi tosi kiitollinen hänestä ja hänen perheestä! Jumala on siunannut mua parhaimmalla poikaystävällä! Me ollaan molemmat tosi innoissamme siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Kaikista parasta on palvella yhdessä rakkaimman ihmisen kanssa rakkainta Jeesusta! Haluankin kannustaa kaikkia teitä jotka luette tätä, että lähtekää elämään elämää Jeesuksen kanssa. Hänellä on mieletön seikkailu meille jokaiselle!

Uudistuksia

Ensinäkin haluan pyytää anteeksi, että 6 kuukauden reissulta tuli kirjoitettua vain kaksi blogi-tekstiä. Opetuslapseuskoulu, jota olin tekemässä Havaijilla oli tosi intensiivinen ja toimintaa täynnä, joten koneella istumiselle ei hirveesti aikaa jäänyt. Nyt kuitenkin alkaa uusi matka ja uudet kirjoitukset ja tällä kertaa tulen kirjoittamaan blogiani useammin. 

Uudistin hieman blogini ulkoasua uuteen reissuun liittyen. Jumala kutsui minua opetuslapseuskoulun aikana lähetystyöhön. Kutsu oli selkeä ja ainutlaatuinen. Oon todella innoissani tästä uudesta seikkailusta johon Jumala on mua lähettämässä. Sydämessäni palaa halua kertoa Jeesuksesta koko maailmalle! Jumala on todellinen ja Hän haluaa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän. Oon enemmän kuin innoissani siitä, että saan lähtee mielettömään seikkailuun maapallon toiselle puolelle Jeesuksen kanssa. 

Sanoin Jumalalle noin 3 vuotta sitten, että haluan koko sydämestäni, että mun elämässä tapahtuisi Jumalan tahto. Jumala otti tämän tosissaan ja vähitellen on alkanut työstämään asioita mun sydämessä. Oon rakastunut Jeesukseen uudestaan ja uudestaan. Oon huomannut, että elämässä ei ole mitään muuta pysyvää kuin Jumalan rakkaus. Oon oppinut, että juuri minä olen myös Hänelle rakas. Olen ymmärtänyt, että tämä rakkaus on sellainen joka tulee kertoo jokaiselle. Jumala on puhunut mulle, mikä on Hänen suunnitelmansa mun elämää varten. 

Matt. 28:18-20

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

YWAM = Youth With A Mission on järjestö, jonka mottona on to know God and to make Him known (suom. tuntea Jumala ja tehdä Hänet tunnetuksi). Tämä sama ajatus on myös mun motto. Haluan oppia tuntemaan Jumalaa paremmin joka päivä ja että kaikki muutkin voisivat oppia tuntemaan tämän rakastavan Taivaan Isän. Olen lähdössä jatkamaan Havaijille YWAM:n järjestön kautta johtajuuskoulustusta. Koulutus on nimeltään Leadership Track ja olen sitoutunut palvelemaan Community Transformation koulua seuraavat kaksi vuotta. Itse olin siis viime vuonna oppilaana tuossa samaisessa koulussa, mutta nyt lähden ohjaajaksi siihen kouluun ja olen osa henkilökuntaa, jotka palvelevat uusia oppilaita. Koulutuksen kautta opin palvelaan muita ihmisiä ja ennen kaikkea Jumalaa. Haluan oppia vastaanottamaan enemmän Jumalan rakkautta, jotta voin myös rakastaa muita ihmisiä enemmän. 

Matkani alkaa 4. heinäkuuta. Tuolloin lennän Suomesta kohti Amerikkaa. Matkalla Havaijille tulen pysähtymään yhdessä toisessa osavaltiossa. Seuraavassa blogi-kirjoituksessa kerron syyn tuohon pysähdykseen... Hihiii!

Tähän loppuun haluan vielä kertoa yhden jutun. Noin kaksi viikkoa sitten mut ryöstettiin Ruotsissa. Multa vietiin kaikki mun rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat. Mä ymmärsin uudestaan, kuinka katoavaista kaikki täällä maan päällä on. Meiltä voidaan yhtäkkiä viedä kaikki, jopa oma henki. Mutta Jumalan kädestä meitä ei voida koskaan viedä:

 Joh. 10:29

Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.

Kuulumisia auringosta!

Terveppä taas! Vihdoista viimein saan aikaseks kirjotettua tänne. Joten jälleen kerran, kiitokset kärsivällisyydestänne... On taas aika päästä vähäksi aikaa mukaan mun seikkailuun ;)

Viime kerrasta onkin jo kulunut jonkin aikaa, joten voin kertoo että tän 3 viikon aika on tapahtunut tosi paljon kaikkee uutta ja jännittävää.

Kerroin viimeksi, että tuun lähteen johki toiseen maahan kolmeksi kuukautta. Suurin osa sen jo luultavasti tietääkin, mutta vielä kertauksen vuoksi, maa johon lähden on Filippiinit! Kerronkin hieman siitä, että minkä vuoksi lähden juuri tuohon maahan.

Olimme päättämässä normaalia luentoa, jonka lopussa meille kerrottiin, että nyt on tullut aika kertoa mitkä maat meillä on vaihtoehtoina valita. Vaihtoehtoja oli kaikenkaikkiaan 13. Tämän jälkeen meille annettiin 15 minuuttia aikaa rukoilla ja kysyä Jumalalta, että mihkä maahan  Hän haluaa meijät lähettää. Kukaan ei saanut keskustella kenenkaan kanssa vaihtoehdoista. Jokaisen piti itse kirjoittaa paperille maa, johon kokee, että tulisi lähteä.
Suljin silmäni ja rukoilin. Jumala osoitti mulle selkeesti, että Filippiinit on se maa, johon mun tulee lähtee. Kirjotin maan lapulle ja kahen päivän päästä meille kerrottiin lopulliset ryhmät. Laitoin tänne kuvan, jossa olen ryhmäni kanssa. Meillä on huippu ryhmä! Yks norjalainen, yks hollantilainen ja loput jenkkejä. Nii juu, ja tietty yks suomalainen eli mä ;) Oon kyl nii innoissani siitä, että pääsen lähteen ton ryhmän kanssa juuri tohon maahan!

Sitten muihin kuulumisiin. Varmaan kaikki jo tietääkin mun pikku äksidentistä, mutta laitan siitäki nyt vielä tänne nii tulee seki sit kaikille selväks. Ensinäkin, hengissä ollaan :D Mutta kerrankin pääsin hyödyntään mun kallista matkavakuutusta! Kertakaikkiaan, ei menny nekään rahat hukkaan.
Tosiaan, viikko sitten lauantaina tapahtui jotain yllättävää.. :D Heh, tää on kyl nii läppä, mut kerron sen nyt niinku se meni. ELI olin menossa vessaan juosten, koska ... nii mun oli päästävä vessaan nopeesti (tiedätte varmaan... kyseessä todellinen hätä!), no siinä juostessa ja pidätellessä lensin komeesti petonirappusissa ja nyrjäytin nilkan tosi pahasti. Paikalle riensi heti hulluna porukkaa ku meikä kiljas sen verta lujaa. No, siinä sit porukka kyselee ENKUKS, että mitä tapahtu ja meikä vaan itkee pillitän, koska kipu oli sietämätön! Olin ihan satavarma, että se meni poikki koska sattu niiiiin paljon.
Mulla on tosiaan ollu jonkun verran välillä ongelmia ton kielen kanssa, nii ei ollu mikään helpoin homma siinä sit selittää kivun keskellä, että MUA SATTUU JALKAAN! No kyl mä sen osasin sanoo, mut niii... No lähettiin siitä sit sairaalaan ja onneks Hanna tuli mun henkiseks tueks ja tulkiks. Jenkki-sairaalat rulettaa! Oli helmi käydä tsekkaamas vähä Teho-osasta, ym. jenkkisairaala-ohjelmien tunnelmia ;) Oltiin sairaalassa neljä tuntia ja loppujen lopuks sain kepit ja nilkkatuen yms tarvittavia juttui nilkan hoitamiseks. Nilkka ei siis murtunu. Nyrjähti vaan tosi pahasti.

Seuraavina päivinä sainkin kivasti huomioo keppien takia ja voin kertoo, että nyt ainakin osaan selittää englanniks, että mitä mulle tapahtu. Opin myös kaks uutta englannin sanaa; sprained ja churtches. En varmaan ikinä unohda noita sanoja, koska sen verta monta kertaa piti selittää mun kaatuminen.

Siinä siis story of my sprained ankle.

Muihin kuulumisiin:
Meillä on ollut täällä ihan mielettömät ensimmäiset 3 viikkoa. Musta tuntuu, että oisin ollu täällä 3 vuotta. Nää ihmiset mun ympärillä on mulle kuin oma perhe. En oo ikävöinyt YHTÄÄN Suomeen. Ainut mitä oon välillä kaivannut nii suomenkieli, mut siinä se. Tietty perhettä ja ystäviä ikävöin välillä, mut oikeestaan ei oo hirveesti ees aikaa ikävöidä ketään, koska tääl tapahtuu kokoajan kaikkee nii ei kerkee ikävöimään :)

Laitoin tänne kuvia mun uusista rakkaista ystävistä ja samalla kuvia myös kuvia meijän luennoilta. Mulla olis niiiiin paljon kaikkee kerrottavaa teille, mut en oikein tiedä mitä kaikkee kertoisin :) Ensinäkin Jumala on puhunut mulle tosi paljon täällä! Se on ollu kaikkein parasta! Meillä on oikeesti elävä Jumala, joka haluaa puhua omille lapsilleen. Oon oppinut Jumalasta tosi paljon kaikkee uutta ja oon aina niiiin innoissani kaikesta mitä Hän mulle opettaa. Myöskin oon oppinu paljon itsestäni uusia asioita. Ajattelin, että voisin joku kerta kirjoittaa tänne blogiin pelkästään siitä mitä Jumala on mulle puhunut. Eli voin kertoo siitä sit enemmän, jos jossain vaiheessa saan sellasen blogin aikaseks :)

Kaiken kaikkiaan on siis ollu mieletöntä aikaa täällä! Välilä toki joutunut käymään läpi kaikenlaisia kipeitäkin asioita, mutta niiden läpikäyminen on todellakin sen arvosta! Mä uskon, että Jumala haluaa, että me voidaan elää elämää täysillä murehtimatta menneitä. Et voidaan oikeesti olla vapaita kaikista valheistä mitä vihollinen on meille uskotellu. Jumala antaa oikeesti meille syyn elää elämää täysillä ja vapaana kaikista murheista! Oikeesti, oon tosi innoissani kaikesta tulevasta! Toivon, että teillä kaikilla mun rakkailla on asiat hyvin siellä Suomessa <3 Ootte mun rukouksissa ja rakasta teitä kaikkia tosi paljon!

Team Philippines

Elämää Havaijilla

Here it comes! Eli kuulumisia Havaijilta. Tiedän, että ootte kaikki odotttaneet jo todella kovasti tätä ;) Nyt päästän teidät piinasta ja pääsette lukemaan mun seikkailuista. Hieman taustatietoja: Oon 22-vuotias sosionomi Ikaalisista (ja Tampereelta), joka päätti lähtee 6 kk:ta seikkailemaan Havaijille ja johki muuallekin ;) Tarkoituksena on siis viettää ekat 3 kk:ta ihanalla Havaijin saarella, jonka jälkeen lähemme johki toiseen maahan tekemään outreachia. Ensinäkin, oon niiin ihmeissäni vieläkin! En voi käsittää sitä, että mä todellakin oon täällä! Kuinka tää voi oikeesti tapahtua mulle? Oon tosi pitkään jo haaveillu, että pääsisin johki ulkomaille opettelemaan englantia ja ennen kaikkea oppimaan lisää Jumalasta. Nyt se on tapahtunut! MITÄ?!?! Niin käsittämätöntä, mutta täällä sitä ollaan! Ja voin kertoo, että tää kaikki on mahdollista vain ja ainoastaan Jumalan kanssa. Jees, mut nyt hieman kuulumisia täältä kauniilta Kailua-Konalta: 1. päivä Saavuttiin Hannan (toinen suomalainen tyttö, joka on tekemässä tätä samaa koulua) Havaijille pitkän lennon jälkeen viime torstaina klo 19.40. Meitä oli kentällä vastassa koulun tyyppejä, jotka vei meijät ja muut samalla lennolla tulleet oppilaat bussilla koululle / baselle. Ensimmäinen ilta menikin sit siinä, että ilmoittauduimme paikalle ja hoidettiin kaikenmaailman "virallisia" asioita. Lisäksi meille näytettiin meijän huoneet ja huonetoverit. Mä oon huoneessa, jossa on 9 muuta tyttöä ja JEP kaikki on jenkkejä!! Helmi. Ei tarvi paljoo suomee hioo niitten kans :D Okei, kaks on Kanadasta, mut tota enkkuu niittenki kans väännetään. 2. päivä Perjantai oli meijän ensimmäinen päivä ja voi morjes sitä jännityksen määrää. Sairas jetlag päällä ja sit yrität siinä keskittyä ja puhua englantia, nii terve. Ei mikään iisi biisi. Meillä oli ekana päivänä kaikkee yleistä tietoo ja tutustumista tähän kampukseen missä asutaan. Tää on sairaan hieno paikka! Tosi ihana siis :) Ekana iltana oli tervetuliais-juhla, jossa jokaisesta maasta yksi tyyppi kanto oman maansa lippua ja ylläri; mä kannoin Suomen lippua ! Se oli siistii. Laitan siitä kuvaa heti ku saan sen. 3. ja 4. päivä Vkolopppu oli vapaata, jollon me hengattiin porukalla biitsillä ja tehtiin kaikkee siistii ja tustuttiin toisiimme. Havaijilla on sallittu liftata, joten porukalla sit liftailtiin ainaki 6 kertaa ja mentiin biitsiltä biitsillä lava-autojen lavalla! Nii helmee! Tääl on ihan mielettömät rannat!! Ja ne aallot! Morjesta pöytään. En oo koskaan nähny sellasii aaltoja! Lisäks meillä oli sellanen hengailu-ilta koko meijän OP (opetuslapseusryhmän) kanssa. Meitä on yhteensä n. 105 oppilasta + staffi, joita on n. 30, joten voin kertoo, ettei ihan heti opi tunteen kaikkia. 5. päivä Maanantai oli eka "virallinen" koulupäivä. Ja kappas vaan, se oli biitsi-päivä!! Niin siistii! Mentiin koko ryhmä busseilla mielettömälle biitsille ja hengailtiin siel ja grillattiin ja ah, kaikkee niin kivaa. 6. ja 7. päivä Ja nyt asiaaan: Tiistai ja keskiviikko ekat oikeet koulu/luento-päivät. Jep, nyt se alko.. Opetuslapseuskoulu. Tän blogin aikana kerron tai ainakin yritän kertoo teille, että mitä kaikkee tuun tän koulun kautta oppimaan ja mitä kaikkee mahtavaa Jumala tulee tekemään. Lisäksi kerron vähän omia fiiliksiä siitä miltä tuntuu olla täällä kaukana koto Suomesta. En luultavasti tuu kovinkaan yksityiskohtaisesti kertomaan juttui.. Mut jotain fiiliksii kyl :) Ekat kolme päivää oli yllättävän helppoja mulle. Mut sanotaanko näin, että alkuviikko on kyl ollu melkosta opettelua tähän uuteen "maailmaan". On siis ollu välillä aika vaikeitaki juttuja ja tuntunu siltä, että tästä ei tuu yhtään mitään.. Niin paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä. Kieli, ihmiset, ilmasto, kaikki. Mutta ihmiset on kaikki aivan mielettömän ihania. Laitoin tohon kuvan yhestä kirjeestä, jonka yks mun huonetovereista kirjotti mulle SUOMEKS!! kun olin ihan rikki mun englanninkielen taidoista. Niin ihana tyyppi <3 Halus piristää mua! Ja se todellaki piristi. Mulla on tosi ihana huonetoverit täällä ja voin kertoo, että ei oo kyl yhtään koti-ikävä. Joten katotaan nyt sit kuinka pitkäks aikaa tuun tänne jäämään ku ne mulle sen viisuminki vuodeks kirjotti ;) heh. Perjantaina saadaan tietää, että mihkä maahan lähetään sit joulukuun puolivälissä 3 kk:ta tekeen lähetystyötä. Joten luultavasti sillon kerron vähän enemmän siitä! Ei muutaku sateisia syyspäiviä Suomehen. Meikä parantelee rusketusta jo ens kesää varten. Rakkaudella Saara from Hawaii ;)

Joulu mökillä

Jälleen on aika hiljentyä joulun viettoon. Ollaan jo muutamana vuonna perheen kanssa oltu meijän mökillä viettämässä joulua ja niin myös tänä vuonna. Mökillä on kyl paljon ennemmän tunnelmaa, varsinkin nyt ku ei sitä luntakaan kovin paljoo tullu. Vietettiin aika perinteikästä joulua. Haettiin kuusi metsästä (joka oli aika onneton :D) ja sit saunottiin ja yllättäen syötiin ja sit kaikkee perus hengailuu ja pelaamista. Lisäks meijän perheessä luetaan joulu-evankeliumi ja rukoillaan yhessä. Välillä miettii, että kuinka moni oikeesti tietää/tajuaa, että minkä takia sitä joulua vietetään? Meidän perheessä se ei oo kyl jääny tajuamatta… varmaaan se vaikuttaa, että mun molemmat vanhemmat on pastoreita, joten siitä ny voi sit päätellä.

Joulu on kyl ihanaa aikaa. Sen lisäks, että juhlitaan Jeesuksen syntymistä niin voidaan viettää aikaa oman perheen kanssa. Edes kerran vuodessa hiljennytään ja vietetään kunnolla aikaa rakkaimpien kanssa. Meillä se tääl mökillä ainaki onnistuu ku kukaan ei oikein voi lähtee mihkää ku lähimpään "mestaan" on varmaa tunnin ajomatka ja viihde-elektroniikkaakaan ei oo, paitsi nää tietsikat ny tietty kulkee matkassa, mut ei olla onneks hirveesti oltu faces (mitä ny pakolliset käynnit :D)

Tosiaan, toivoisinkin että kaikki jotka luette tätä mun blogia (niitä ny ei varmaan tuhansii oo :D) mut kuitenkin, ne onnekkaat jotka niin tekevät, voisivat miettiä mikä tää joulu-juttu oikein on. Se on mun toive tänä jouluna :) Monien vuosien perinne, jota edelleen noudatetaan ei voi olla mikään hölyn pöly-juttu. Tän täytyy olla jotain todellista, jotain tärkeäätä, jotain minkä jokaisen tulisi löytää. Mä oon löytäny todellisen joulun mun sydämeen. Se todellinen joulu on Jeesus, joka syntyi tähän maailmaan ihmiseksi, jotta meistä jokainen vois pelastua. Jeesus antaa meille paljon antoisamman elämän ja lisäks vielä elämän kuoleman jälkeenkin. Ei siis huono diili!

Olis paljon lisää ajatuksia aiheesta, mut tässä oli tärkeimmät. Toivottavasti kaikilla on ollu riemukas joulu! Meitsil ainaki on ollu! Siinäkin mielässä oli kyl kiva joulu, että ekaa kertaa myös mun veljen (Miikan) vaimo (Ilona) oli meijän kans viettämässä joulua. Kerrankin tääl oli vähän inhimillisempi meno ku saatiin nais-valtaan lisää vahvistusta, jeee!

Ei muutaku Rauhaisaa Jeesuksen syntymäjuhlaa!

Blogin aloitus & Itsenäisyyspäivä

Heeei!

Oon jonkin aikaa miettiny, että kuinka siistiä olisikaan aloittaa oma BLOGI? No, tuumasta toimeen. Tässä se nyt on, mun iki oma blogi. Tarkotuksena olisi kertoo omia ajatuksia elämästä ja etenkin elämästä Jumalan kanssa.

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä ja mikä olisikaan parempia aika aloittaa blogin kirjoitus, kuin Itsenäisyyspäivänä :) Ollaan Rebekan kans vietetty ihana päivä. Käytiin tsekkaamassa Itsenäisyyspäivä-paraati (ja kaikki ne uniformulliset miehet ;), katteltu suomalainen elokuva lotista ja sit valmistettiin juhla-ateria ja ihasteltiin ilotuksia ikkunasta. Nyt aletaan katseleen kauniita Linnan juhlia. Kiitollinen mieli Jumalalle siitä, että saan asua Suomessa. Meillä on niin paljon asioita, mistä olla kiitollisia. Kiitollinen mieli on myös kaikkia veteraaneja kohtaan.

Jatkossa kirjottelen lisää. Tarkotus olis pitää tätä blogia yllä ainakin sen aikaa kun olen syksyllä (hope) lähdössä Raamattu-kouluun tuonne kauas ja pois rakkaasta kotimaasta.

Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!!