keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kuulumisia auringosta!

Terveppä taas! Vihdoista viimein saan aikaseks kirjotettua tänne. Joten jälleen kerran, kiitokset kärsivällisyydestänne... On taas aika päästä vähäksi aikaa mukaan mun seikkailuun ;)

Viime kerrasta onkin jo kulunut jonkin aikaa, joten voin kertoo että tän 3 viikon aika on tapahtunut tosi paljon kaikkee uutta ja jännittävää.

Kerroin viimeksi, että tuun lähteen johki toiseen maahan kolmeksi kuukautta. Suurin osa sen jo luultavasti tietääkin, mutta vielä kertauksen vuoksi, maa johon lähden on Filippiinit! Kerronkin hieman siitä, että minkä vuoksi lähden juuri tuohon maahan.

Olimme päättämässä normaalia luentoa, jonka lopussa meille kerrottiin, että nyt on tullut aika kertoa mitkä maat meillä on vaihtoehtoina valita. Vaihtoehtoja oli kaikenkaikkiaan 13. Tämän jälkeen meille annettiin 15 minuuttia aikaa rukoilla ja kysyä Jumalalta, että mihkä maahan  Hän haluaa meijät lähettää. Kukaan ei saanut keskustella kenenkaan kanssa vaihtoehdoista. Jokaisen piti itse kirjoittaa paperille maa, johon kokee, että tulisi lähteä.
Suljin silmäni ja rukoilin. Jumala osoitti mulle selkeesti, että Filippiinit on se maa, johon mun tulee lähtee. Kirjotin maan lapulle ja kahen päivän päästä meille kerrottiin lopulliset ryhmät. Laitoin tänne kuvan, jossa olen ryhmäni kanssa. Meillä on huippu ryhmä! Yks norjalainen, yks hollantilainen ja loput jenkkejä. Nii juu, ja tietty yks suomalainen eli mä ;) Oon kyl nii innoissani siitä, että pääsen lähteen ton ryhmän kanssa juuri tohon maahan!

Sitten muihin kuulumisiin. Varmaan kaikki jo tietääkin mun pikku äksidentistä, mutta laitan siitäki nyt vielä tänne nii tulee seki sit kaikille selväks. Ensinäkin, hengissä ollaan :D Mutta kerrankin pääsin hyödyntään mun kallista matkavakuutusta! Kertakaikkiaan, ei menny nekään rahat hukkaan.
Tosiaan, viikko sitten lauantaina tapahtui jotain yllättävää.. :D Heh, tää on kyl nii läppä, mut kerron sen nyt niinku se meni. ELI olin menossa vessaan juosten, koska ... nii mun oli päästävä vessaan nopeesti (tiedätte varmaan... kyseessä todellinen hätä!), no siinä juostessa ja pidätellessä lensin komeesti petonirappusissa ja nyrjäytin nilkan tosi pahasti. Paikalle riensi heti hulluna porukkaa ku meikä kiljas sen verta lujaa. No, siinä sit porukka kyselee ENKUKS, että mitä tapahtu ja meikä vaan itkee pillitän, koska kipu oli sietämätön! Olin ihan satavarma, että se meni poikki koska sattu niiiiin paljon.
Mulla on tosiaan ollu jonkun verran välillä ongelmia ton kielen kanssa, nii ei ollu mikään helpoin homma siinä sit selittää kivun keskellä, että MUA SATTUU JALKAAN! No kyl mä sen osasin sanoo, mut niii... No lähettiin siitä sit sairaalaan ja onneks Hanna tuli mun henkiseks tueks ja tulkiks. Jenkki-sairaalat rulettaa! Oli helmi käydä tsekkaamas vähä Teho-osasta, ym. jenkkisairaala-ohjelmien tunnelmia ;) Oltiin sairaalassa neljä tuntia ja loppujen lopuks sain kepit ja nilkkatuen yms tarvittavia juttui nilkan hoitamiseks. Nilkka ei siis murtunu. Nyrjähti vaan tosi pahasti.

Seuraavina päivinä sainkin kivasti huomioo keppien takia ja voin kertoo, että nyt ainakin osaan selittää englanniks, että mitä mulle tapahtu. Opin myös kaks uutta englannin sanaa; sprained ja churtches. En varmaan ikinä unohda noita sanoja, koska sen verta monta kertaa piti selittää mun kaatuminen.

Siinä siis story of my sprained ankle.

Muihin kuulumisiin:
Meillä on ollut täällä ihan mielettömät ensimmäiset 3 viikkoa. Musta tuntuu, että oisin ollu täällä 3 vuotta. Nää ihmiset mun ympärillä on mulle kuin oma perhe. En oo ikävöinyt YHTÄÄN Suomeen. Ainut mitä oon välillä kaivannut nii suomenkieli, mut siinä se. Tietty perhettä ja ystäviä ikävöin välillä, mut oikeestaan ei oo hirveesti ees aikaa ikävöidä ketään, koska tääl tapahtuu kokoajan kaikkee nii ei kerkee ikävöimään :)

Laitoin tänne kuvia mun uusista rakkaista ystävistä ja samalla kuvia myös kuvia meijän luennoilta. Mulla olis niiiiin paljon kaikkee kerrottavaa teille, mut en oikein tiedä mitä kaikkee kertoisin :) Ensinäkin Jumala on puhunut mulle tosi paljon täällä! Se on ollu kaikkein parasta! Meillä on oikeesti elävä Jumala, joka haluaa puhua omille lapsilleen. Oon oppinut Jumalasta tosi paljon kaikkee uutta ja oon aina niiiin innoissani kaikesta mitä Hän mulle opettaa. Myöskin oon oppinu paljon itsestäni uusia asioita. Ajattelin, että voisin joku kerta kirjoittaa tänne blogiin pelkästään siitä mitä Jumala on mulle puhunut. Eli voin kertoo siitä sit enemmän, jos jossain vaiheessa saan sellasen blogin aikaseks :)

Kaiken kaikkiaan on siis ollu mieletöntä aikaa täällä! Välilä toki joutunut käymään läpi kaikenlaisia kipeitäkin asioita, mutta niiden läpikäyminen on todellakin sen arvosta! Mä uskon, että Jumala haluaa, että me voidaan elää elämää täysillä murehtimatta menneitä. Et voidaan oikeesti olla vapaita kaikista valheistä mitä vihollinen on meille uskotellu. Jumala antaa oikeesti meille syyn elää elämää täysillä ja vapaana kaikista murheista! Oikeesti, oon tosi innoissani kaikesta tulevasta! Toivon, että teillä kaikilla mun rakkailla on asiat hyvin siellä Suomessa <3 Ootte mun rukouksissa ja rakasta teitä kaikkia tosi paljon!


Team Philippines

torstai 4. lokakuuta 2012

Elämää Havaijilla

Here it comes! Eli kuulumisia Havaijilta. Tiedän, että ootte kaikki odotttaneet jo todella kovasti tätä ;) Nyt päästän teidät piinasta ja pääsette lukemaan mun seikkailuista. Hieman taustatietoja: Oon 22-vuotias sosionomi Ikaalisista (ja Tampereelta), joka päätti lähtee 6 kk:ta seikkailemaan Havaijille ja johki muuallekin ;) Tarkoituksena on siis viettää ekat 3 kk:ta ihanalla Havaijin saarella, jonka jälkeen lähemme johki toiseen maahan tekemään outreachia. Ensinäkin, oon niiin ihmeissäni vieläkin! En voi käsittää sitä, että mä todellakin oon täällä! Kuinka tää voi oikeesti tapahtua mulle? Oon tosi pitkään jo haaveillu, että pääsisin johki ulkomaille opettelemaan englantia ja ennen kaikkea oppimaan lisää Jumalasta. Nyt se on tapahtunut! MITÄ?!?! Niin käsittämätöntä, mutta täällä sitä ollaan! Ja voin kertoo, että tää kaikki on mahdollista vain ja ainoastaan Jumalan kanssa. Jees, mut nyt hieman kuulumisia täältä kauniilta Kailua-Konalta: 1. päivä Saavuttiin Hannan (toinen suomalainen tyttö, joka on tekemässä tätä samaa koulua) Havaijille pitkän lennon jälkeen viime torstaina klo 19.40. Meitä oli kentällä vastassa koulun tyyppejä, jotka vei meijät ja muut samalla lennolla tulleet oppilaat bussilla koululle / baselle. Ensimmäinen ilta menikin sit siinä, että ilmoittauduimme paikalle ja hoidettiin kaikenmaailman "virallisia" asioita. Lisäksi meille näytettiin meijän huoneet ja huonetoverit. Mä oon huoneessa, jossa on 9 muuta tyttöä ja JEP kaikki on jenkkejä!! Helmi. Ei tarvi paljoo suomee hioo niitten kans :D Okei, kaks on Kanadasta, mut tota enkkuu niittenki kans väännetään. 2. päivä Perjantai oli meijän ensimmäinen päivä ja voi morjes sitä jännityksen määrää. Sairas jetlag päällä ja sit yrität siinä keskittyä ja puhua englantia, nii terve. Ei mikään iisi biisi. Meillä oli ekana päivänä kaikkee yleistä tietoo ja tutustumista tähän kampukseen missä asutaan. Tää on sairaan hieno paikka! Tosi ihana siis :) Ekana iltana oli tervetuliais-juhla, jossa jokaisesta maasta yksi tyyppi kanto oman maansa lippua ja ylläri; mä kannoin Suomen lippua ! Se oli siistii. Laitan siitä kuvaa heti ku saan sen. 3. ja 4. päivä Vkolopppu oli vapaata, jollon me hengattiin porukalla biitsillä ja tehtiin kaikkee siistii ja tustuttiin toisiimme. Havaijilla on sallittu liftata, joten porukalla sit liftailtiin ainaki 6 kertaa ja mentiin biitsiltä biitsillä lava-autojen lavalla! Nii helmee! Tääl on ihan mielettömät rannat!! Ja ne aallot! Morjesta pöytään. En oo koskaan nähny sellasii aaltoja! Lisäks meillä oli sellanen hengailu-ilta koko meijän OP (opetuslapseusryhmän) kanssa. Meitä on yhteensä n. 105 oppilasta + staffi, joita on n. 30, joten voin kertoo, ettei ihan heti opi tunteen kaikkia. 5. päivä Maanantai oli eka "virallinen" koulupäivä. Ja kappas vaan, se oli biitsi-päivä!! Niin siistii! Mentiin koko ryhmä busseilla mielettömälle biitsille ja hengailtiin siel ja grillattiin ja ah, kaikkee niin kivaa. 6. ja 7. päivä Ja nyt asiaaan: Tiistai ja keskiviikko ekat oikeet koulu/luento-päivät. Jep, nyt se alko.. Opetuslapseuskoulu. Tän blogin aikana kerron tai ainakin yritän kertoo teille, että mitä kaikkee tuun tän koulun kautta oppimaan ja mitä kaikkee mahtavaa Jumala tulee tekemään. Lisäksi kerron vähän omia fiiliksiä siitä miltä tuntuu olla täällä kaukana koto Suomesta. En luultavasti tuu kovinkaan yksityiskohtaisesti kertomaan juttui.. Mut jotain fiiliksii kyl :) Ekat kolme päivää oli yllättävän helppoja mulle. Mut sanotaanko näin, että alkuviikko on kyl ollu melkosta opettelua tähän uuteen "maailmaan". On siis ollu välillä aika vaikeitaki juttuja ja tuntunu siltä, että tästä ei tuu yhtään mitään.. Niin paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä. Kieli, ihmiset, ilmasto, kaikki. Mutta ihmiset on kaikki aivan mielettömän ihania. Laitoin tohon kuvan yhestä kirjeestä, jonka yks mun huonetovereista kirjotti mulle SUOMEKS!! kun olin ihan rikki mun englanninkielen taidoista. Niin ihana tyyppi <3 Halus piristää mua! Ja se todellaki piristi. Mulla on tosi ihana huonetoverit täällä ja voin kertoo, että ei oo kyl yhtään koti-ikävä. Joten katotaan nyt sit kuinka pitkäks aikaa tuun tänne jäämään ku ne mulle sen viisuminki vuodeks kirjotti ;) heh. Perjantaina saadaan tietää, että mihkä maahan lähetään sit joulukuun puolivälissä 3 kk:ta tekeen lähetystyötä. Joten luultavasti sillon kerron vähän enemmän siitä! Ei muutaku sateisia syyspäiviä Suomehen. Meikä parantelee rusketusta jo ens kesää varten. Rakkaudella Saara from Hawaii ;)