Kuulumisia auringosta!

Terveppä taas! Vihdoista viimein saan aikaseks kirjotettua tänne. Joten jälleen kerran, kiitokset kärsivällisyydestänne... On taas aika päästä vähäksi aikaa mukaan mun seikkailuun ;)

Viime kerrasta onkin jo kulunut jonkin aikaa, joten voin kertoo että tän 3 viikon aika on tapahtunut tosi paljon kaikkee uutta ja jännittävää.

Kerroin viimeksi, että tuun lähteen johki toiseen maahan kolmeksi kuukautta. Suurin osa sen jo luultavasti tietääkin, mutta vielä kertauksen vuoksi, maa johon lähden on Filippiinit! Kerronkin hieman siitä, että minkä vuoksi lähden juuri tuohon maahan.

Olimme päättämässä normaalia luentoa, jonka lopussa meille kerrottiin, että nyt on tullut aika kertoa mitkä maat meillä on vaihtoehtoina valita. Vaihtoehtoja oli kaikenkaikkiaan 13. Tämän jälkeen meille annettiin 15 minuuttia aikaa rukoilla ja kysyä Jumalalta, että mihkä maahan  Hän haluaa meijät lähettää. Kukaan ei saanut keskustella kenenkaan kanssa vaihtoehdoista. Jokaisen piti itse kirjoittaa paperille maa, johon kokee, että tulisi lähteä.
Suljin silmäni ja rukoilin. Jumala osoitti mulle selkeesti, että Filippiinit on se maa, johon mun tulee lähtee. Kirjotin maan lapulle ja kahen päivän päästä meille kerrottiin lopulliset ryhmät. Laitoin tänne kuvan, jossa olen ryhmäni kanssa. Meillä on huippu ryhmä! Yks norjalainen, yks hollantilainen ja loput jenkkejä. Nii juu, ja tietty yks suomalainen eli mä ;) Oon kyl nii innoissani siitä, että pääsen lähteen ton ryhmän kanssa juuri tohon maahan!

Sitten muihin kuulumisiin. Varmaan kaikki jo tietääkin mun pikku äksidentistä, mutta laitan siitäki nyt vielä tänne nii tulee seki sit kaikille selväks. Ensinäkin, hengissä ollaan :D Mutta kerrankin pääsin hyödyntään mun kallista matkavakuutusta! Kertakaikkiaan, ei menny nekään rahat hukkaan.
Tosiaan, viikko sitten lauantaina tapahtui jotain yllättävää.. :D Heh, tää on kyl nii läppä, mut kerron sen nyt niinku se meni. ELI olin menossa vessaan juosten, koska ... nii mun oli päästävä vessaan nopeesti (tiedätte varmaan... kyseessä todellinen hätä!), no siinä juostessa ja pidätellessä lensin komeesti petonirappusissa ja nyrjäytin nilkan tosi pahasti. Paikalle riensi heti hulluna porukkaa ku meikä kiljas sen verta lujaa. No, siinä sit porukka kyselee ENKUKS, että mitä tapahtu ja meikä vaan itkee pillitän, koska kipu oli sietämätön! Olin ihan satavarma, että se meni poikki koska sattu niiiiin paljon.
Mulla on tosiaan ollu jonkun verran välillä ongelmia ton kielen kanssa, nii ei ollu mikään helpoin homma siinä sit selittää kivun keskellä, että MUA SATTUU JALKAAN! No kyl mä sen osasin sanoo, mut niii... No lähettiin siitä sit sairaalaan ja onneks Hanna tuli mun henkiseks tueks ja tulkiks. Jenkki-sairaalat rulettaa! Oli helmi käydä tsekkaamas vähä Teho-osasta, ym. jenkkisairaala-ohjelmien tunnelmia ;) Oltiin sairaalassa neljä tuntia ja loppujen lopuks sain kepit ja nilkkatuen yms tarvittavia juttui nilkan hoitamiseks. Nilkka ei siis murtunu. Nyrjähti vaan tosi pahasti.

Seuraavina päivinä sainkin kivasti huomioo keppien takia ja voin kertoo, että nyt ainakin osaan selittää englanniks, että mitä mulle tapahtu. Opin myös kaks uutta englannin sanaa; sprained ja churtches. En varmaan ikinä unohda noita sanoja, koska sen verta monta kertaa piti selittää mun kaatuminen.

Siinä siis story of my sprained ankle.

Muihin kuulumisiin:
Meillä on ollut täällä ihan mielettömät ensimmäiset 3 viikkoa. Musta tuntuu, että oisin ollu täällä 3 vuotta. Nää ihmiset mun ympärillä on mulle kuin oma perhe. En oo ikävöinyt YHTÄÄN Suomeen. Ainut mitä oon välillä kaivannut nii suomenkieli, mut siinä se. Tietty perhettä ja ystäviä ikävöin välillä, mut oikeestaan ei oo hirveesti ees aikaa ikävöidä ketään, koska tääl tapahtuu kokoajan kaikkee nii ei kerkee ikävöimään :)

Laitoin tänne kuvia mun uusista rakkaista ystävistä ja samalla kuvia myös kuvia meijän luennoilta. Mulla olis niiiiin paljon kaikkee kerrottavaa teille, mut en oikein tiedä mitä kaikkee kertoisin :) Ensinäkin Jumala on puhunut mulle tosi paljon täällä! Se on ollu kaikkein parasta! Meillä on oikeesti elävä Jumala, joka haluaa puhua omille lapsilleen. Oon oppinut Jumalasta tosi paljon kaikkee uutta ja oon aina niiiin innoissani kaikesta mitä Hän mulle opettaa. Myöskin oon oppinu paljon itsestäni uusia asioita. Ajattelin, että voisin joku kerta kirjoittaa tänne blogiin pelkästään siitä mitä Jumala on mulle puhunut. Eli voin kertoo siitä sit enemmän, jos jossain vaiheessa saan sellasen blogin aikaseks :)

Kaiken kaikkiaan on siis ollu mieletöntä aikaa täällä! Välilä toki joutunut käymään läpi kaikenlaisia kipeitäkin asioita, mutta niiden läpikäyminen on todellakin sen arvosta! Mä uskon, että Jumala haluaa, että me voidaan elää elämää täysillä murehtimatta menneitä. Et voidaan oikeesti olla vapaita kaikista valheistä mitä vihollinen on meille uskotellu. Jumala antaa oikeesti meille syyn elää elämää täysillä ja vapaana kaikista murheista! Oikeesti, oon tosi innoissani kaikesta tulevasta! Toivon, että teillä kaikilla mun rakkailla on asiat hyvin siellä Suomessa <3 Ootte mun rukouksissa ja rakasta teitä kaikkia tosi paljon!

Team Philippines